Suomessa vietetään 19.3. Minna Canthin sekä tasa-arvon päivää. Canth muutti historiaa ollessaan ensimmäinen suomalainen sanomalehtinainen sekä näkyvä ja kuuluva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Canthille oli tärkeää etenkin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaaliminen sekä naisten ja tyttöjen aseman ajaminen silloisessa miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Vaikka Canth kuoli yli 127 vuotta sitten, hänen perintönsä ja kädenjälkensä elää yhä suomalaisessa yhteiskunnassa.
”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.” Canthin sanat ovat yhä tänä päivänä ajankohtaisia. Kun tarkastelemme naisvaltaisten alojen, kuten opetus-, tai sosiaali- ja terveysalan palkkakehitystä ja alojen arvostusta, huomaamme yhä niiden olevan aliarvostettuja. Nämä naisvaltaiset alat ovat yhteiskuntamme toimivuuden kivijalka. Siksi niiden palkkatason ja arvostuksen nostaminen ei hyödytä pelkästään kyseisten alojen työntekijöitä, vaan vahvistaa koko yhteiskuntaa.
Sukupuolten välinen epätasa-arvo on myös rakenteellinen ongelma. Suomalaisten mieliin on juurtunut käsitys ajoista, jolloin naiset olivat miesten alapuolella. Canthin sanoin: ”Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä”. On huolestuttavaa nähdä, kuinka misogynistisiä julkisuuden henkilöitä ihailevat nuoret polkevat ikäisiään tyttöjä asenteellaan. Sanonnat esimerkiksi nyrkin ja hellan väliin joutumisesta eivät ole tätä päivää, eivätkä ne missään nimessä kuulu yläasteikäisen sanavarastoon. On perustavanlaatuisen tärkeää, että esimerkiksi koulutuspoliittisilla valinnoilla tähdätään siihen, ettei kukaan lapsi tai nuori ajattelisi olevan vastakkaisen sukupuolen yläpuolella.
Jokaisella tulisi olla oikeus elää elämäänsä ilman pelkoa, tämä on kuitenkin harvoin todellisuus. Vihapuhe, lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat monelle naiselle arkipäivää. Tilastot näistä ovat karua katseltavaa. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet suomalaisista naisista ovat kokeneet seksuaalista häirintää tai lähisuhdeväkivaltaa. On sanomattakin selvää, että tämä ei ole kestävä suunta. Samalla kun väkivaltatapaukset lisääntyvät, esimerkiksi turvakotien rahoitus laahaa. Tämä ei voi olla suunta, mihin Suomi on menossa.
Minna Canth taisteli jo yli 100 vuotta sitten naisten ja tyttöjen oikeuksista, eikä työ ole vieläkään valmis. Tarvitsemme feminismiä yhä tänäkin päivänä. Feminismille tyypillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoittelu ei ole miesten oikeuksien polkemista tai naisten nostamista miesten yläpuolelle. Feminismin tavoite on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jokaisella meillä on työkalut käsissämme muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Pienetkin teot, kuten omien asenteiden muuttaminen, keskusteluun osallistuminen ja epäkohtiin puuttuminen vievät yhteiskuntaamme askeleen lähemmäksi Canthin tavoittelemaa maailmaa. Muistakaamme siis Canthia sanoin: ”naiskysymys ei ole vain naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys.”
