Energiapoliittinen työryhmä on jakautunut Keskustanuorten neliapilan mukaisesti neljään pienryhmään teemoittain. Eurooppa -ryhmä pyrkii selvittämään hiilineutraaliin energiajärjestelmään siirtymisen tilannetta Euroopassa, tutkimaan miten politiikassa voidaan huomioida siirtymisen aiheuttamia haasteita päästökaupan ja tukien näkökulmasta sekä pohtimaan miten voidaan varmistaa oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin energiajärjestelmään kaikilla Euroopan alueilla.
Uusiutuvan energiantuotannon tilanne Euroopassa:
Jotta maapallon keskilämpötilan nousu rajoittuu 1,5 asteeseen, maailmanlaajuiset hiilidioksidin nettopäästöt tulisi nollata vuoteen 2050 mennessä. Euroopan komissio on hyväksynyt tavoitteen Euroopan hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja antanut tänä vuonna ehdotuksen ilmastolaista, jolla pyritään varmistamaan puitteet tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitä, että päästövähennyksiä tehdään vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Sittemmin vähennystavoitetta on esitetty nostettavaksi 55 prosenttiin. Euroopan tavoite on monia muita maita kunnianhimoisempi, sillä Pariisin ilmastosopimuksessa, josta Yhdysvallat on vetäytynyt, YK jäsenmaat sopivat maapallon keskilämpötilan nousun rajaamisesta 2 asteeseen. Käytännössä tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa sitä, että energiatehokkuutta parannetaan kaikkien tuotteiden ja palveluiden osalta, sähköntuotannosta tehdään päästötöntä, liikenne sähköistetään ja fossiilisten polttoaineiden käyttö teollisuudessa lopetetaan esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja teräksen tuotannossa.
Euroopan komission vision mukaan aurinkovoiman, tuulivoiman sekä muun uusiutuvan ja päästöttömän sähkön tuotanto kasvaa rajusti vuoteen 2050 mennessä kattaen jopa 80 prosenttia Euroopan sähkön tarpeesta. Jäljelle jäävästä 20 prosentista 15 prosenttia tuotettaisiin ydinvoimalla. Edellisessä blogitekstissä linjasimme, että ydinvoiman on toimittava hiilineutraalin sähköenergiajärjestelmän perustana. Suuri osa Euroopan nykyisistä ydinvoimalaitoksista tulee käyttöikänsä päähän vuoteen 2035 mennessä. Sen vuoksi Euroopassa on tehtävä ydinvoimaloiden käyttöiän pidennyksiä sekä rakennettava uutta ydinvoimakapasiteettia ainakin 80 gigawatin edestä. Saksa ja Belgia suhtautuvat ydinvoimaan epäilevästi. Belgia on päättänyt luopua ydinvoimasta 2025 mennessä, mikä saattaa johtaa siihen, että maa ei saavuta yhteisesti sovittuja päästövähennystavoitteita. Nuivan suhtautumisen lisäksi ydinvoimarakentamista hankaloittaa hankkeiden hidas suunnittelu, hidas luvitus sekä huonosti arvioidut kustannukset. Laitoshankkeiden suunnittelun on parannuttava nykyisestä, jos 15 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta aiotaan kattaa ydinvoimalla.
Päästökaupan tilanne Euroopassa:
Päästökauppa on ensisijainen keino, jolla Euroopan nettopäästöt nollataan. Se nostaa energiantuotannon yksikkökustannusta hiilidioksidia päästävissä laitoksissa, ja kääntää uuden päästöttömän teknologian investointilaskelmissa kannattavaksi. Päästökaupan ongelma on ollut päästöoikeuksien alhainen hinta. Esimerkiksi vuonna 2017 päästöoikeuden hinta mateli 5 euron tasolla. Nyt hinta on noussut markkinavakausvarannon käyttöönoton ansiosta 20 euroon. Sitran selvityksen mukaan Euroopan edelläkävijämaiden kannattaisi näyttää esimerkkiä päästökaupan vahvistamisesta asettamalla päästöoikeuksille minimihinta ja mitätöimällä päästöttömän teknologian turhaksi tekemiä oikeuksia. Kaikki Suomen kahdeksan eduskuntaryhmää olivat hallituksen marraskuussa 2018 julkaisemassa ilmastojulistuksessa samaa mieltä siitä, että päästökauppaa pitäisi vahvistaa päästöoikeuksien määrää vähentämällä.
Tavoitteiden oikeudenmukainen saavuttaminen Euroopassa:
Suomessa kivihiilen energiakäytöstä luovutaan 2029, mutta muualla Euroopassa kivihiilivoimalat voivat pyöriä vuoteen 2050 asti. Puola, Kreikka ja jotkin Balkanin maat rakentavat lisää hiilivoimaa. Puola on jopa pyytänyt Euroopan unionilta tukea uusien hiilivoimaloiden rakentamista varten ehtona ilmastosopimuksessa jatkamiselleen. Fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, mutta käytön lopettaminen nopeasti on haastavaa maissa, jotka ovat taloudellisesti tai energiaturvallisuuden näkökulmasta riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Päästökauppa ohjaa investointeja Puolassakin päästöttömään suuntaan, mutta kansalliset tuet häiritsevät sen toimintaa. Esimerkiksi Saksa, Ruotsi, Tanska ja Suomi tukevat merkittävästi tuulivoimaa, mikä alentaa päästöoikeuksien hintaa. Ylimääräisiä päästöoikeuksia vapautuu runsaasti markkinoille ja niiden alhainen hinta varmistaa sen, etteivät päästöttömän energian investoinnit muissa Euroopan maissa ole kannattavia. Päällekkäisiä tukia pitäisi välttää, sillä ne estävät energiantuotannon investointien tapahtumisen markkinaehtoisesti.
Oikeuden mukaisen siirtymän varmistamiseksi kaikilla Euroopan alueilla, Euroopan Komissio on esittänyt siirtymärahastoa. Siirtymärahastolla rahoitetaan investointeja, joilla autetaan fossiilisten polttoaineiden arvoketjuista riippuvaisia työntekijöitä ja yhteisöjä. Sitä tulisi hyödyntää myös Suomessa. Turpeen poltosta asteittain luovuttaessa elinkeinon harjoittajia pitää tukea.
Energiapoliittisen työryhmän Eurooppa-pienryhmä
Joni Takku
Miila Leisiö
Karri Kallio
Mikko Tukeva
