Liikenteen osuus Suomen energiankulutuksesta on noin 20% eli siis sen osuus on varsin merkittävä. Kun pureudutaan syvemmälle tuohon 20%:iin, niin nähdään tieliikenteen vievän siitä leijonanosan, yli 90%! Tieverkosto on toki kattavampi ja liikuttuina kilometreinä mitattuna suurempi, kuin lento-, rautatie- ja vesiliikenteellä. Tieliikenteen osuus öljypohjaisesta energiasta on myös huomattava. Tieliikenteestä löytyy siis liikennesektorin suurin potentiaali vähentää energiankulutusta ja muuntautua ympäristöystävällisemmäksi.
Ihmisten ja tavaroiden on kuitenkin päästävä liikkumaan jatkossakin. Isossa kuvassa liikkumisesta on koko ajan tullut nopeampaa ja halvempaa, eikä ole realistisesti odotettavissa, että tämän suhteen tapahtuisi suurta käännettä. Liikennemäärien vähentäminen olisi yksi tapa pienentää ympäristön kuormitusta, mutta sitä ei voida toteuttaa aivan yksinkertaisesti. Jos on esimerkiksi mahdollista piipahtaa lentokoneella Keski-Euroopassa pikalomalla ja tulla kuitenkin taas seuraavan viikon alkuun töihin, jotkut aina hyödyntävät mahdollisuuden. Liikkumisen lisärajoittaminen taloudellisin tai juridisin keinoin olisi mahdollista, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan tai edes haluttaisiin tapahtuvan.
Liikennettä siis kuitenkin on ja jatkuvasti enenevissä määrin, joten olisi tärkeää päästä liikkumaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Liikenteen ympäristöystävällisyydessä on onneksi paljon parantamispotentiaalia. Kevyt liikenne on lyhyiden matkojen paras keino samalla säästää energiaa, hyötyliikkua ja säästää polttoainelaskussa. Kevyen liikenteen huomiointi osana liikkumisen kokonaisuutta on siis otettava huomioon, etenkin taajamissa. Myös sähköistäminen, biopolttoaineet ja julkisen liikenteen kehittäminen tarjoavat mahdollisuuksia vähentää liikkumisen hiilijalanjälkeä. Näitä kaikkia keinoja tarvitaan, jotta liikennejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyys voidaan saavuttaa.
Tulevaisuuden liikenne ei todennäköisesti dramaattisesti eroa nykyisestä: myös jatkossa teillä liikkuu autoja, kiskoilla junia ja taivaalla lentokoneita. Suuria muutoksia tapahtuu kuitenkin eri välineiden käyttämissä voimanlähteissä. Nämä muutokset vähentävät paikallisia päästöjä ja auttavat myös pienentämään kokonaisenergiantarvetta kehittämällä kulkuneuvojen energiatehokkuutta.
Energiapoliittisen työryhmän Tutkimus & kehitys -pienryhmä
Janne Komi
Otto Suhonen
Väinö Tamminen
Heikki Isotalo
