Koronakriisin aikana olemme nähneet kuinka pandemia on levinnyt, ihmisiä on sairastunut ja kuollut, tehohoitopaikat ovat loppuneet sairaaloista, suojavarusteet ovat loppuneet, on jouduttu ottamaan rajoitteita käyttöön, ihmiset ovat joutuneet olemaan karanteenissa, rajat on suljettu, lentäminen on lopetettu, talous sakkaa, on tullut konkursseja, on menetetty työpaikkoja ja niin edelleen. Ilmastokriisistä aiheutuu varmasti samanlaisia haittoja, mutta paljon muutakin. Lisääntyneet sairaudet, vedenpinnan nouseminen, kuivuus, ilmastopakolaisuus, sotilaalliset kriisit rajallisista resursseista ynnä muuta. Tarkoituksena ei ole lietsoa pelkoa, vaan antaa esimerkki siitä, minkälainen ilmastonmuutos olisi hoitamattomana. Tätäkö me halutaan?
Ilmastokriisi on huomattavasti vakavampi kriisi kuin koronakriisi, jos nyt ei ryhdytä riittäviin toimiin. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Koronakriisin myötä jäljellä ei ole hirveästi taloudellisia resursseja toteuttaa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ja toisekseen suurimmat saastuttajavaltiot eivät ole kovinkaan halukkaita hidastamaan ilmastonmuutosta tällä hetkellä. Nämä asiat eivät kuitenkaan saa olla esteenä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka hankaloittavat huomattavasti ilmastotyötä.
Keskustanuorten tavoiteohjelman ensimmäisessä kohdassa linjataan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä näin: ”Elinkelpoisen planeetan takaaminen tuleville sukupolville on kaiken elämän elinehto. Ilmastonmuutoksen torjuminen on asetettava kaiken poliittisen vaikuttamisen keskiöön. Tämä tarkoittaa esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumista, päästöjen vähentämistä, kulutustottumusten muuttamista sekä ilmastovaikutusten arviointia kaikessa päätöksenteossa.”
Suomen pitää hoitaa oma osuutensa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa (vaikka Suomen osuus onkin maailman kokonaispäästöistä 0,14 %), tämä on selvä asia. Suomen ei kuitenkaan kannata ampua itseään jalkaansa, jos muut eivät hoida osuuttaan. Suomen toimet eivät saa kurittaa ihmisiä, etenkään heikommassa asemassa olevia liikaa. Suomen ei ole esimerkiksi mitään järkeä lähteä ajamaan teollisuuttaan alas tai hankaloittaa autoilla liikkumista syrjäseuduilla. Vaikka Suomi hoitaisi oman osuutensa, niin se ei yksinkertaisesti riitä. Ilmastotalkoisiin tarvitaan mukaan kaikkia maailman valtioita, etenkin suurimpia saastuttajavaltioita (Kiina, USA, Japani, Venäjä ja Intia, jotka tuottavat yli 60 % koko maapallon päästöistä).
Seuraava kysymys kuuluukin, miten nämä maat saadaan mukaan ilmastotalkoisiin? Kun nyt mietitään minkälaisista valtioista on kyse ja, minkälaisia johtajia näiden valtioiden johdossa on (USA, Trump; Venäjä, Putin; Kiina, diktatuuri jne.), niin tehtävä ei tule olemaan helppo. Jotta nämä valtiot tekisivät enemmän ilmastonmuutoksen torjumisen eteen, niin vallassa olevien puolueiden ja johtajien olisi vaihduttava, tai heidän olisi tehtävä ilmastoystävällistä politiikka, minkä en usko tapahtuvan. Yksi keino sitouttaa nämä valtiot ilmastotalkoisiin olisivat kansainväliset sopimukset (esim. Pariisin ilmastosopimus, josta USA vetäytyi), mutta pelkkää mustaa valkoisella ei riitä, vaan näitä sopimuksia tulisi myös noudattaa, pacta sunt servanda. Mielestäni sopimusten rikkomisesta tulisi saada sanktioita. Ilman suuria valtioita taistelu ilmastonmuutosta vastaan on hävitty, joten niiden toimia tarvitaan.
Miten tästä eteenpäin? Tarvitaan muutos, vaikka se ei tule missään nimessä olemaan helppoa. Tarvitaan kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on ainut realistinen kehityksen suunta koronakriisin jälkeen. Keskustanuorten nettisivuilla kestävästä kehityksestä kirjoitetaan näin: ”Keskustanuoret näkevät kestävän kehityksen arvona, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen perusteet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.”
Keskustanuorten mielestä kestävässä kehityksessä korostuu ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Ekologinen kestävyys edellyttää, ettei luonnon monimuotoisuus vaarannu ihmisen toiminnan seurauksena. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa heikoimmista huolehtimista ja yhteiskunnan eheyden turvaamista. Taloudellisen kestävän kehityksen kivijalkana on eettinen toiminta ja vakaa taloudellinen kasvu, joka ei perustu ylivelkaantumiseen, muiden hyväksikäyttöön tai varantojen yltiöpäiseen tuhlaukseen. Keskustalaisen periaatteen mukaisesti talo on jätettävä seuraavalle sukupolvelle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sen itse aikanaan saimme.” Keinoja hidastaa ilmastonmuutosta kyllä löytyy, mutta löytyykö tahtoa?
Santeri Ala-Röyskö
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
