Reilua metsäluonnon suojelua yhteisvoimin, ei salailua, yllätyksiä ja kymmenien tai satojen tuhansien eurojen pakkososialisointeja.
Metsien suojelun HCV eli High Conservative Value -luokitus on ollut varsinainen kuuma peruna metsänomistajien kahvipöydissä viime vuosina. HCV on siis FSC-sertifiontijärjestelmän kautta metsälle annettava luokitus, joka määräytyy mm. metsässä olevan lahopuun määrän mukaan ja jonka tavoitteena on suojella Suomen metsien monimuotoisuutta.
Sertifiointien taustalla on yritysten halu myydä ympäristösertifikaatilla varustettuja puutuotteita kuluttajille ja toisaalta kuluttajien herääminen vaatimaan kestävästi tuotettuja hyödykkeitä. Sertifikaatti viestii kuluttajalle, että tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetusta metsästä peräisin ja koko tuotantoketju on vastuullinen.
Monelle metsänomistajalle oman metsän HCV-luokitus on tullut yllätyksenä, koska ostaja vastaa siitä, että luontoarvot otetaan huomioon. Lisäksi luokitus on aiheuttanut paljon hämmennystä ja epätietoisuutta metsänomistajien keskuudessa.
HCV-merkinnän saaneita metsiä on todella vaikeaa myydä, parhaassakin tapauksessa luokitus vaikuttaa merkittävästi metsästä saatavaan hintaan, kun luontoarvojen säilyminen tulee huomioida korjuutavassa.
On tärkeää suojella Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta, mutta FSC:n alaisessa HCV-luokituksessa on valuvirhe. Kun metsä on luokiteltu HCV-alueeksi, romahtaa sen todellinen taloudellinen arvo omistajalleen monesti lähelle nollaa.
Kun luokitus annetaan metsän nykytilan mukaan, rankaisee se niitä metsänomistajia, joiden metsät on hoidettu kestävällä tavalla. Mikäli metsän hoidossa on jo aiemmin saavutettu talousmetsänomainen tila, ei metsässä luonnollisestikaan ole suojeltavaa luontoa siinä määrin, kuin pitkään kestävästi ja luontoarvot huomioon ottaen hoidetussa metsässä on. Tämä taas näkyy niin, ettei metsä saa HCV-luokitusta, mikä varjelee sen taloudellista arvoa omistajalleen.
Lisäksi ulkoa sanellut säädökset sivuuttavat täysin metsänomistajan roolin metsän suojelijana. Yksityiselle metsänomistajlle metsän monipuolisuus ja luontoarvot ovat usein kuitenkin äärimmäisen tärkeitä henkilökohtaisella tasolla, eikä ole edes realismia ajatella, että parhaaseen mahdolliseen tulokseen metsäluonnon suojelussa voitaisiin päästä ilman aktiivisten metsänomistajien keskeistä roolia.
Jo aiemmin aloitettu Metso-ohjelma todistaa, että tärkeitä metsäluontokohteita voidaan suojella tehokkaasti yhteistyössä metsänomistajien kanssa, kunhan ohjelma on reilu ja kannustava. Monet metsänomistajat ovat oma-aloitteisesti ilmoittaneet metsiään vapaaehtoiseen suojeluun Metso-ohjelman piirissä.
Epäoikeudenmukainen metsätalouden harjoittamisen rajoittaminen lisäksi laskee metsän mielikuvaa varmana, tasaista ja hyvin ennakoitavaa tuottoa jauhavana sijoituksena. Tämä voi pahimillaan näkyä niin, että pienomistajat myyvät metsänsä suuremmille omistajille kuten ulkomaisille rahastoille, joilla ison metsäalan keskiarvo “korjaa virheet” ja suhteellinen riski pienenee.
Tämänkaltainen kansallisen omaisuuden tyhjennysmyynti olisi monessakin mielessä katastrofi. Kukaan ei ole parempi suomalaisen metsän suojelija, kuin suomalainen metsätilallinen.
Suomen metsiä tulee suojella ja rikkaampaa metsäluontoa kehittää kokonaan uusillekin alueille. Ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista, että hinnan tästä maksavat suomalaiset metsänomistajat yksin.
Joel Taskila
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
