Tänään keskiviikkona 15.9. vietämme kansainvälistä demokratiapäivää. Mitä se demokratia sitten oikein sisältää – tai mitä sen pitäisi sisältää? Demokratian keskiössä ovat ehdottomasti jokaisen tasa-arvoiset mahdollisuudet vaikuttaa ja kehittää itseään sekä yhteiskuntaa. Siis oikeus osallistua ja myöskin mahdollisuus osallistua. Tämä ei ole aina itsestäänselvyys.
Suomea on pidetty pitkään demokratian mallimaana. Pyydän silti jokaista pohtimaan demokratian ja osallisuuden tilaa Suomessa. Mikä saa ihmisen kiinnittymään poliittiseen vaikuttamiseen? Kiinnostuksen ja osallistumisen määrä korreloi koulutustason ja taloudellisen aseman kanssa. Yksi tekijä liittyy myös kykyyn hakea ja ottaa vastaan informaatiota. Siinä missä yksi meistä käyttää sujuvasti älypuhelinta, täyttää vaalikoneet ja on valmis vaikka äänestämäänkin puhelimella, niin toinen meistä ei omista sopivaa laitetta tähän kaikkeen. Kyse on paljon siis siitä, millaiset resurssit kullakin meistä on osallistua ja vaikuttaa. Tähän meidän päättäjien täytyy hakea ratkaisuja. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kitkeminen on tässä työssä äärettömän tärkeässä osassa.
Demokratian ja osallistumisen tilaa on syytä pohtia myös nuorisojärjestön ja puolueen osalta. Sääntömääräiset kokoukset, ohjelmatyö ja erilaiset ryhmät sosiaalisessa mediassa ovat väyliä dialogiin ja vaikuttamiseen. Kehitystyötä kuitenkin tarvitaan. Hiljattain käyttöön otetut erätaukokeskustelut ovat oiva esimerkki fasilitoiduista keskusteluista, joissa keskiössä ovat empatia ja kuunteleminen. Toivon, että tätä konseptia voimme hyödyntää etenkin niissä poliittisissa kysymyksissä, jotka jakavat meitä.
Ajattelen myös niin, että vaikuttamistyössä meidän tulee hakea rohkeammin kumppanuuksia. Eduskuntaryhmän sisältä on kuulunut äänenpainoja siitä, että Keskustan ei jatkossakaan pidä osallistua kaikkiin teematapahtumiin. Ajassa, jossa osallistuminen ja vaikuttaminen monipuolistuu vaikkapa kansalais- tai kuntalaisaloitteiden muodossa, on mielestäni aivan luonnollista, että puolueet hakevat kumppanuuksia ja yhteisiä tavoitteita näiden kanssa. Jos teema tai tapahtuma käy yhteen Keskustan arvojen ja jopa puoluekokouspäätöksien kanssa, niin miksi ihmeessä halukkaat eivät saisi osallistua tapahtumille tai kulkueille puolueen lipun alla?
Ja vaikkei samaa mieltä olisikaan, niin ehkäpä meidän jokaisen maailmaa avartaisi nimenomaan se, että osallistumme ja käymme keskusteluita. Ymmärrys laajenisi varmasti puolin ja toisin – edes hiukan.
Vielä viimeiseksi nostan esille meidän jokaisen roolin luottamuksen ja dialogin vahvistamisessa. Osallistuminen ja vaikuttaminen – olipa se sitten puolueessa, järjestössä tai kaveriporukassa – vaatii luottamusta. Yhdessä täytyy tulla toimeen, vaikka itse kukanenkin on oma persoonansa omine tarpeineen. Miten juuri Sinä luot turvallisia tiloja kohtaamiseen ja keskusteluun? Millainen keskustelija olet ja ennen kaikkea: millainen kuuntelija olet?
Toimitaan sen puolesta, että jokaisella meistä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa tulevaisuuteen.
