Vihdoin ja viimein vanhusten tehostetun hoivan henkilöstömitoitus kirjataan lakiin. Lain tavoitteena on turvata vanhuksen mielekkään elämän mahdollistavat palvelut. Tarkoitus on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla hoivatyötä tekevän henkilöstön riittävyys. Tukipalveluihin, kuten siivoamiseen, ruoanvalmistukseen ja pyykinpesuun, tulee varata työntekijät erikseen. Lakiin on tarkennettu, millainen henkilöstörakenne tulee olla kunkin työvuoron aikana. Esimerkiksi hoiva-avustajat eivät voi olla yksin työvuorossa.
Olen iloinen, että hallitus tekee konkreettisia toimia vanhusten olojen parantamiseksi. Olemme toimineet puolueemme periaateohjelman mukaisesti: ”Meille tärkein ei ole se, joka huutaa lujimmin. Vaatii erityistä herkkyyttä kuulla häntä, joka enää vain vaikenee. Hauraiden ja haavoitettujen osallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteinen asia.” Se on meidän arvojemme mukaista. Välittäminen ja ylisukupolvisuus korostuvat tässä periaateohjelman kohdassa parhaiten.
Arvokas vanhuus on mielestäni meidän jokaisen oikeus ja se tulee eteen nopeammin kuin huomaammekaan. Vanhentuminen ja vanhuus on nähtävä yhteiskunnan voimavarana ja viisautena. On kyettävä luottamaan siihen että on hyvissä käsissä vanhana, jos ei silloin enää itse kykene vaikuttamaan omaan tilanteeseensa.
On hassua, että pohdin vanhuutta. Täytän pian 27 vuotta, mutta minulle on selvää, miten haluan vanhuuden päiväni viettää. Silloin Keskusta on jo toivottavasti muuttanut maailmaa hieman paremmaksi paikaksi vanhentua ja voin eläköityä silloin huoletta. Minä olen vaikuttanut niihin asioihin jotka ovat minulle tärkeitä ja olen jäänyt pois politiikasta. En seuraa enää galluppeja, sillä tiedän, että Keskusta menestyy ja nuorempi sukupolvi pitää tarmokkaasti pyörät pyörimässä. Olen enää sivusta seuraaja.
Jos en enää kykene kotonani asumaan toivon, että pääsisin hoivakotiin, jossa minulle on aikaa. Hoitajilla olisi aikaa keskustella elämästäni ja vaihtaa kuulumisia. Minua patistettaisiin muiden vanhusten seuraan vaikka arkailisin tai minua ei kiinnostaisi nousta vällyjen välistä. Huomaisin muiden vanhusten seurassa, miten mukavaa onkaan keskustella samanlaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Oppisin ja voimaantuisin heidän kohtaamisesta.
Olen aina ollut tarkka syömisestä. Haluaisin ehdottomasti syödä suomalaista ruokaa. Haluaisin kuoripäällisiä perunoita ja vaikka lihakastiketta. Toivoisin, että ruoassa on tarpeeksi suolaa ja saisin vaikka ketsuppia, jos siltä tuntuu. Toivoisin saavani myös maitoa. Ruokalistat olisivat monipuolisia eikä kaikkia ruokia olisi vedetty soseeksi.
Haluaisin ulos riittävän usein. Välillä tuntuu, että eläinsuojelulakikin tai tuotantoeläinten valvonta on tiukempaa kuin ihmisten lajityypillisestä käytöksestä huolehtiminen, esimerkiksi ulkoilun osalta. Ulkoilu pitäisi mieleni virkeänä ja raitis ilma selvittäisi ajatuksiani. Minulla on oikeus nauttia suomalaisesta puhtaasta ilmasta.
Toivoisin, että hygieniastani huolehdittaisiin, jos en siihen itse enää kykenisi. Haluaisin suihkuun tarpeeksi usein ja jos joutuisin käyttämään vaippaa, toivoisi ettei minun tarvitsisi olla pitkään täyden vaipan kanssa.
Hartain toiveeni on, että jos en enää pysty nauttimaan elämästä, en tunnista läheisiäni, pelkään muita ihmisiä, minuun sattuu päivittäin tai näen harhoja, pääsisin pois. Toivon, että läheisilleni ei tulisi minusta liian suurta taakkaa, kun en sitä enää itse ymmärrä. Haluaisin, että kun läheisistäni tuntuu siltä, että on minun aikani lähteä, luottaisin siihen että he osaisivat päättää siitä minun puolestani. Sen jälkeen toivon heidän jatkavan elämäänsä ja että minä kokisin olevani turvassa.
Henna Takatalo
Keskustanuorten varapuheenjohtaja
