Suomalainen puolustuspoliittinen keskustelu käy taas kuumempana kuin koskaan. Viimeaikaiset itänaapurimme sotilaalliset toimet Ukrainassa huolestuttavat. Useilla meistä on edelleen muistissa se, kuinka Venäjä miehitti Krimin niemimaan vuonna 2014. Miehitys on jatkunut nyt jo 8 vuotta. Tänä maanantaina Venäjän presidentti allekirjoitti Itä-Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyttä tunnustavat määräykset ja on lähettänyt alueelle sotilaita.
Tilanne herättää länsimaissa huolta ja pelkoa, sillä epäilykset Venäjän yrityksistä luoda syy hyökkäykselle Ukrainaan näyttävät todennäköisiltä. Länsimaat ja Eurooppa ovat valppaana ja pohtivat kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta.
Olen ollut ihmeissäni keskustelusta Suomen neutraaliudesta lännen ja idän välillä. Suomi liittyi osaksi eurooppalaista yhteisöä Euroopan Unionia yli 25 vuotta sitten. Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyö aloitettiin 90-luvulla Hornet-hankintojen kautta ja sotaharjoituksia Nato-maiden kanssa on toteutettu useita vuosia. Olen itse osallistunut varusmiespalveluksessani Niinisalossa maavoimien mekanisoituun harjoitukseen nimeltä Arrow 16, jossa mukana oli Yhdysvaltain Euroopan maavoimajoukkojen 2. ratsuväkirykmentin moottoroitu jalkaväkikomppania.
Voiko Suomi olla neutraali toimija, jos se harjoittaa näkyvää yhteistyötä useiden länsimaiden kanssa? Mielestäni ei ole. Suomea ei voi mielestäni myöskään kuvata sotilaallisesti täysin liittoutumattomaksi, kun ulkoasianministeriö on jo vuonna 2016 todennut arviossaan Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista, että “Suomen Nato-kumppanuudesta on tullut legitiimi osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Yhteiseksi linjaksi on hahmottunut lisääntyvä Nato-yhteistyö ilman täysjäsenyyttä.”
Puolustuspoliittista keskustelua käydessä on tärkeää todeta asioiden todellinen tilanne, eikä piiloutua vanhanaikaiseen keskusteluun Suomen tilanteesta maailmanpolitiikassa. On tärkeää, että Nato-jäsenyyttä pohdittaessa avataan, mitä jäsenyys pitää sisällään – ei ole itsestään selvää, että tämä olisi koko väestön tiedossa.
Suomella on kieltämättä edellytykset Nato-jäsenyydelle vakaan ja demokraattisen sisäpolitiikan ja puolustusyhteistyön kautta, mutta jäsenyys ei kuitenkaan ole oikotie onneen. Nato-jäsenyyden hakeminen voisi heikentää maamme vakautta esimerkiksi energiapolitiikan osalta, sillä Venäjällä on suuri vaikutus monen länsimaan energiamarkkinoihin. Myös hybridivaikuttaminen yhteiskuntaan on itänaapurimme erityistaitoja, sillä se taitaa niin trollitehtailun kuin pakolaiskriisin toteuttamisen.
Maailmanpoliittinen vakaus edellyttää hyvää ja onnistunutta diplomatiaa Venäjän aiheuttaman kriisitilanteen ratkaisemiseksi ja Euroopan rauhan säilyttämiseksi. Suomen Keskustanuoret vastustavat Nato-jäsenyyden hakemista, mutta haluavat käydä laadukasta keskustelua tunnistaen Suomen nykyisen tilanteen puolustuspolitiikassa. Esimerkiksi Euroopan Unionin on löydettävä yhteisönsä ja toimintavarmuutensa tulevaisuudessa, jotta voimme taata kaikkien EU-jäsenmaiden turvallisuuden. Meidän on ajettava toimivaa ja vakaata EU:n puolustusyhteistyötä, turvatakuita ja artikla 47:n kehittämistä Suomen turvallisuuden lisäämiseksi.
Aleksi Sandroos, Keskustanuorten puheenjohtaja