Suomi maksaa kehitysapua tällä hetkellä suoraan ja järjestöjen kautta yli miljardin joka vuosi.
Kehitysapu menee lukuisille järjestöille moniin eri maihin. Kehitysavun vaikuttavuuden mittaaminen ja todentaminen on hankalaa. Toisaalta on myös hankalaa määrittää, kuinka paljon apua meidän tulisi antaa. Mikä on oikea määrä?
Suomi on esimerkillinen maa. Suorastaan mallioppilas. Tätä on myös kritisoitu. Annammeko muiden maiden uunottaa meitä keskinäisissä kanssakäymisissämme? Menevätkö apumiljardit italialaisten mafioosojen pohjatomiin taskuihin ja kehitysapu paikallisten sotaherrojen suihin?
Kehitysapua voisi kieltämättä kohdentaa paremmin ja seurata tarkemmin. Rahan lahjoittamisen sijasta tulisi panostaa projekteihin, jotka luovat paikalliselle taloudelle menestyksen edellytyksiä.
Tällainen kohde voisi olla esimerkiksi metsittäminen. Metsää istuttamalla sidotaan hiiltä ja työllistetään paikallisia ihmisiä.
Talous kohenee, ilmasto kiittää ja paikalliseen talouteen syntyy osaamista, jolle on globaalisti kysyntää, kun yritykset kompensoivat päästöjään.
Metsittäminen on konkreettinen toimi ja tuloksista nähdään suoraan, menikö raha oikeaan paikkaan.
Suomella olisi mahdollisuus metsäalan edelläkävijänä olla suunnannäyttäjä. Innovatiivinen pioneeri ja kansainvälisesti tunnettu esimerkki, ei tottelevainen ja huomaamaton mallioppilas.
Meneekö kehitysapu siis tulevaisuudessa metsään?
Joel Taskila, Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
