Täytin tänä vuonna kolmekymmentä vuotta ja on aikani jättää toiminta Keskustanuorissa. Tällainen etappi elämässä saa pysähtymään ja pohtimaan omaa polkuani tähän asti.
Olin ensimmäisiä kertoja mukana Keskustanuorten tapahtumissa todennäköisesti alle kouluikäisenä, sillä äitini oli mukana Varsinais-Suomen Keskustanuorten toiminnassa. Piiritoimisto tuli tutuksi jo pikkutyttönä, ja olin varmaankin innokkain osallistuja Varsinais-Suomen Keskustanuorten pyöräretkillä.
Kotona on aina puhuttu paljon yhteiskunnallisista asioista ja niin äänestäminen, osallistuminen kuin vaikuttaminen olivatkin todella luonnollisia asioita minulle. Haaveammattini noin 10-vuotiaana oli pääministeri.
Vaikka jaoin ensimmäiset vaaliesitteet äitini kanssa Turun kauppahallissa jo pikkutyttönä, olin ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa itse ollessani 13-vuotias. Olin silloin ehdolla Mynämäen nuorisoparlamenttiin, enkä tullut valituksi. Muistan elävästi ehdokkuuden tuoman jännityksen, mutta silti pettymys valitsematta jäämisestä ei ollut iso juttu. Vaaleissa häviää yleensä ja voittaa joskus – ja se on hyvin luonteva osa edustuksellisen demokratian prosessia, jonka sain onnekseni omaksua jo lapsena.
Silloisessa kotikunnassani Mynämäessä nuorisoparlamenttiin ei haettu puolueiden jäseninä, vaan ehdokkaat olivat esillä omine henkilökohtaisine teemoineen. Siispä tultuani valituksi nuorisoparlamenttiin ja toimiessani viimeisinä vuosina puheenjohtajana, en tuonut puoluekantaani vahvasti esiin tai osallistunut juurikaan Keskustan toimintaan.
Täytettyäni 18 lähdin kuitenkin saman tien mukaan omaan silloiseen paikallisyhdistykseeni, Mynämäen Keskustaan. Sieltä Mynämäen torilta kahvia jakamasta minut löysi Matias Ollila, Keskustanuorten silloinen aktiivi, joka houkutteli mukaan myös nuorten tapahtumiin.
Keskustanuoret on ollut minulle äärimmäisen rakas kasvattajajärjestö, joka on aina tukenut ja kannustanut mukaan vaikuttamaan ja erilaisiin vaaleihin. Olenkin ehtinyt olla mukana sekä seurakunta-, kunta-, eduskunta- että europarlamenttivaaleissa. ja lisäksi pyrkiä Keskustanuorten liiton hallitukseen ja puheenjohtajaksi sekä Keskustanaisten puheenjohtajaksi.
Vaalien ja kampanjoinnin lisäksi olennaisimpia oppeja olivat poliittiset debatit liittokokouksissa, sekä ihan käytännön järjestötyön oppiminen omassa kotipiirissä, Varsinais-Suomen Keskustanuorissa. Toimin muutamia vuosia nuorten piirin puheenjohtajana niin, ettei tukenani ollut työntekijää. Opin sen myötä erittäin konkreettisella tavalla yhdistyksen pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa.
Ihanimpina onnistumisen kokemuksina puheenjohtajavuosiltani on jäänyt mieleen syyskokous, johon lähetin kutsun henkilökohtaisesti jokaiselle piirin jäsenelle ja paikalle tuli useampi uusi kasvo. Ihanaa yhdessä tekemistä oli myös Keskusta-piparien leipominen ja jakaminen jouluisin, Kepu Keppanoiden keskusteluillat ja erilaiset retket joita järjestimme yhdessä naapuripiirienkin kanssa.
Keskustanuoret on ollut minulle koti, kuin toinen perhe. Se on järjestönä tarjonnut kannustusta silloin, kun sitä on kaivannut, haastanut ajattelemaan ja tekemään itse, tukenut, tarjonnut onnistumisen kokemuksia ja opettanut jatkamaan eteenpäin pettymyksistä. Keskustanuorista olen löytänyt myös ystäviä, jotka pysyvät varmasti myös tulevaisuudessa.
Kiitos näistä vuosista Keskustanuoret ja lämmin kannustukseni teille, jotka nyt toimitte aktiiveina, etenkin omassa kotipiirissäni Varsinais-Suomessa. Aika Keskustanuorissa on ehkä elämän parasta aikaa, nauttikaa siitä siis täysin rinnoin.
Anna Sirkiä
