Nuo paljon puhututtavat Pisa-tulokset. Suomi on pitkään ollut Pisa-tulosten kärjessä, mutta yhä enemmän listassa sijoittuminen on laskusuunnassa. Suomessa osataan kyllä lukea ja laskea, mutta hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden kuilu kasvaa huolestuttavalla tavalla. Oppimistulosten eriytymisen myötä yhteiskuntakin eriytyy.
Laajemmin tässä ilmiössä on kyse koulutuksellisesta tasa-arvosta ja sen toteutumisesta. Jotta meillä riittää yrityksissä työntekijöitä, tulee koulutuksellisen tasa-arvon toteutua. Koulutuksellinen tasa-arvo voidaan lyhyesti määritellä tarkoittavaksi henkilöiden tasa-arvoisia edellytyksiä menestyä ja edetä koulutuspolulla taustasta riippumatta. Tällä hetkellä Suomen tilanne on se, että edes korkea lukutaito, kyvyt ja motivaatio eivät ennusta etenemistä koulutuspolulla, jos sosioekonominen asema on matala. Tausta todellakin yhä vaikuttaa voimakkaasti. Tämän myötä yhteiskunta ja yritykset jäävät ilman monia potentiaalisia työntekijöitä. Yksilön hinta tästä on työmahdollisuuksien heikkeneminen ja kohonnut riski syrjäytyä.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on näin ollen tehoton ja epätasa-arvoinen. Onko tällaiseen vielä varaa?
On ryhdyttävä toimiin, jotka pysäyttävät eriytymisen. Ensinnäkin on kiinnitettävä huomiota aluesuunnitteluun ettei alueellinen segregaatio näy alueen kouluissa. Alueiden eriytyessä myös koulut eriytyvät Suomessa olevan vapaan kouluvalinnan vuoksi. Alueiden eriytyessä erityisesti korkeakoulutetut vanhemmat eivät välttämättä vakuutu oman asuinalueensa koulun laadusta tai maineesta. Hiljalleen tämän myötä on havaittu, että erityisen haastavat oppilaspohjat kouluissa lisääntyvät ja huono-osaisuus kasaantuu sekä ylisukupolvistuu. Tämä on kehä, jonka myötä koulujen eriytyminen kiihtyy.
Siispä investoinnit koulutukseen, mutta erityisesti heikompien oppimistulosten kouluihin ovat ensiarvoisen tärkeitä. Myönteisen erityiskohtelun rahoituksen avulla opettajat pystyvät takaamaan laadukkaan pedagogiikan erityisen haastavan oppilaspohjan kanssa riittävien henkilökuntaresurssien avulla. Näin ollen perheet, joilla on mahdollisuus valita lapselleen koulu, vakuuttuvat asuinpaikkansa perusteella osoitetun lähikoulun laadusta.
Laadukas pedagogiikka tukee koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista, heikentää koulujen ja oppimistulosten eriytymisen kehittymistä ja yhteiskunta saa lisää potentiaalisia työntekijöitä.
Resurssien avulla yksilön kohtaaminen on mahdollista, joka tukee jokaisen kasvavan yksilön hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen.
Eriarvoistuminen on ollut kiihtyvää erityisesti 2000-luvulla. Nyt on syytä alkaa tarkastelemaan suomalaista koulutusjärjestelmää rehellisesti. On hyvä muistaa, että koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Ja, että koulusta tulee ulos sitä, mitä sinne syötetään.
Resurssit ja tutkimukseen perustuva koulun kehittäminen kunniaan.
Koulutuspolitiikka – tuo yhteiskunnallisen muutoksen työväline, joka ilmentää kunkin ajan ilmiöitä sekä tulevaisuuden näkymiä.
Sara Mäkelä
Keski-Pohjanmaan Keskustanuorten varapuheenjohtaja
