Hei sinä,
oletko koskaan kuullut etuoikeudesta? Sana voi olla vieras, mutta tuttavallisemmin sillä tarkoitetaan sitä, että on etuoikeutetussa asemassa muihin suhteutettuna. Meillä täällä koti-Suomessa on sellaisia monta. Korkeakoulutus ei jää kenelläkään väliin monikymmentuhantisen lukukausimaksun vuoksi, eikä työttömyys automaattisesti tarkoita sitä, että joutuisi kadulle. Meillä siis ominaisuudet, joiden kanssa synnytään, eivät vaikuta suoraan yksilön tulevaisuuteen. Hyvä, että yhteiskuntamme toimii kaiken kaikkiaan mallikkaasti minimoiden sattuman aiheuttamia vahinkoja parhaansa mukaan.
On vaikea kuvitella Suomea, jossa poliisi ampuisi tavallisen sinisilmäisen Virtasen, koska hänellä olisi mukanaan vesipyssy. Yhtä absurdia olisi, että vaaleahiuksinen Korhonen jäisi ilman työhaastattelukutsua sukunimensä takia. Tuskinpa viime vuosikymmeninä yksikään Mäkinen on kuollut Suomessa diabetekseen siksi, että vakuutuksiin ei ole ollut varaa ja lääkäri siksi jättänyt hoitamatta, eikä yhdenkään Niemisen tarvitse opettaa pikku-Niemisilleen, miten poliisikohtaamisessa on toimittava, jotta siitä selviytyy hengissä. Meidän etuoikeutemme näkyvät tästä, sillä edellä kuvatut tilanteet ovat yhdysvaltalaisten tummaihoisten huolia, joka ikinen päivä. Konkreettisia esimerkkejä voi lukea 2.6. Ylen sivuilla julkaistusta Paula Vilénin kolumnista.
Siitä Yhdysvaltojen tämän viikon mellakoissa on ollut kyse. Tuskin kukaan tummaihoiseksi syntyvä valitsisi vapaaehtoisesti olla siellä, missä elämässä eteenpäin pääseminen on tilastollisesti vaikeampaa vielä vuosikymmeniä rotusyrjinnän lailla kieltämisen jälkeen. Lainsäädännön muutoksesta huolimatta rakenteellinen rasismi vaikuttaa edelleen heidän tulevaisuuteensa ja turvallisuutensa valtavasti. Kieltoa ennen pelkästään orjuutta kesti vuosisatoja. Meidän on vaikeaa hyvinvoivina pohjoismaalaisina sisäistää mittakaavaa, johon nyt roihuavaa kansanliikettä pitäisi peilata. Meillehän tällaiset asiat turvataan perustuslaissa perusoikeuksina, jotka pohjaavat pitkälti ihmisoikeuksia määritteleviin sopimuksiin. Mutta peilaaminen on tässä tilanteessa enemmän kuin paikallaan.
Vuosisatoja tilanne on ollut karmea. Kun lukuisten demokraattisten vaikutusyritysten jälkeen edelleen tilanne on se, että omien sukulaisten kuolema poliisin käsissä on aivan liian todennäköinen, ei kaduilla oleminen yllätä. Tällä kertaa kaduilla on muitakin, ja olen henkilökohtaisesti iloinen jokaisen etuoikeutensa tunnustavan valkoihoisen osallistumisesta. Muutos tapahtuu, kun he, joiden ääntä kuullaan muutenkin, sitä haluavat. Maailmanhistoriassa sivuun jääneiden ääntä kuullaan vasta sitten, kun on pakko. Vaikuttaa siltä, että kaikenlaisten yhdysvaltalaisten mielestä nyt alkaisi olla aika monenlaisille, erityisesti afroamerikkalaisia auttavalle muutokselle.
Valitettavasti paikalla on myös heitä, jotka haluavat anarkistisia toimenpiteitä, ja toimivat sen mukaisesti. Tämä on kammottavaa, sillä kaikenlainen väkivalta vie näiden mielenosoitusten pohjaa ja harhauttaa pois niiden juurisyistä. Kaikenlainen väkivalta on ehdottoman tuomittavaa, ja olen valtavan vihainen vallitsevasta tilanteen hyötykäytöstä. Koska ongelma, johon halutaan muutos on rakenteissa ja liittyy ihmisten elämiin, olisi korostettava ylipäätään elämää ja sen laatua sen tuhoamisen sijaan.
Toivon koko sydämestäni, että tilanne rauhoittuu ja muuttuu paremmaksi. Kyllä kaikenlaisilla elämillä on merkitystä – mutta jos näin on, niin pitäisi mahdollistaa kaikenlaiselle elämälle yhtäläinen peruslaatu. Oikeusvaltiossa poliisin pitäisi olla kaikkien ystävä, ei hengenvaara, ja toisin päin. Etuoikeuden sijaan pitäisi toteutua ihmisoikeutena, että poliisia ei tarvitsisi pelätä tai oppia pelkäämään.
Kaisa Oinas-Panuma
Keskustanuorten varapuheenjohtaja
