Suomi on ollut nyt jo reilun vuoden Natossa. Nato-jäsenyys on tuonut maanpuolustuksen saralle paljon uutta keskustelua muun muassa ydinaseista, kansainvälisistä tukikohdista ja monista muista ison mittakaavan kysymyksistä. Yksi aihealue on kuitenkin mielestäni ollut pienemmällä huomiolla: suomalainen asevelvollisuus.
Asevelvollisuuden ja -palveluksen kysymykset ovat pääasiassa niin ikään kunkin jäsenmaan käsissä, tässä tapauksessa Suomen. Nato-jäsenyys kuitenkin tuo asevelvollisuuden kehittämiselle monia uusia mittavia mahdollisuuksia, joskin myös kehityskohtiakin.
Nato-jäsenyyden myötä suomalaiset sotilaat ovat saaneet verrokikseen muiden jäsenmaiden sotilaat. Suomalaiset sotilaat ovat saaneet osakseen rutkasti ansaittuja kehuja, kuitenkin heillä on myös jonkin verran matkaa muiden Nato-sotilaiden tasolle. Mediassa on puhuttu suomalaisten varusmiesten kunnon laskusta, joka näkyy myös verrattaessa muihin Nato-sotilaisiin.
Suomalainen asevelvollisuus ja sen kehittäminen on muiltakin osin ollut keskustelussa – sitä on pyritty saamaan tasa-arvoisemmaksi, ja palvelusta suorittavien palvelusmenestystä paremmaksi.
Selvää on, että suomalainen asevelvollisuus tarvitsee uudistuksen. Niin puhuttu valikoiva asevelvollisuus taikka täysin vapaaehtoinen palvelus ei ole kannattava, niin kansallisen puolustuksen, kuin liittokunnankaan puolustuksen kannalta. Yleinen kansalaispalvelusmalli toisi perinteiselle miesten asevelvollisuudelle tasa-arvoisemman verrokin, jossa koko ikäluokka saisi kannettua oman kortensa kekoon isänmaan turvallisuuden puolesta.
Koko ikäluokan ei tarvitsisi tarttua aseisiin, siihen ei ole Puolustusvoimilla myöskään tarvetta. Yleisessä kansalaispalveluksessa jokaisen yksilölliset vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet saataisiin entistä paremmin hyödynnettyä maanpuolustuksen hyväksi.
Myöskin siviilipalveluksen ja aseettoman palveluksen roolit nousevat osana uudistusta. Siviilipalvelustehtävien tulee olla entistä tiiviimmin osa kansallista puolustusta. Voitaisiinko esimerkiksi elvyttää Lotta Svärd-järjestö uudestaan eloon, tai voisiko siviilipalveluksen suorittaa esimerkiksi Sotilaskotiliitolla tai kyberturvallisuuden parissa.
Tarvittavaa uudistusta ei tehdä pelkästään Puolustusvoimien piirissä. Tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen uudistus. Suomalaiset nuoret pitää saada liikkumaan, jotta he esimerkiksi pärjäisivät joskin vaativassakin asepalveluksessa ja heidän palvelusmotivaatio tulee saada nostettua hyvälle tasolle.
Nato-jäsenyyttä ei olisi tarvittu asepalveluksen uudistukselle. Joka tapauksessa nyt osana puolustusliittoa, on enemmänkin kuin oikea aika viedä uudistus maaliin ja saada jo valmiiksi kehuttu suomalainen maanpuolustus entistä korkeammalle tasolle.
