Mitä sinulle, arvoisa lukija, tulee mieleen paikallisuudesta?
Minä ajattelen lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä tiedetään. Minä ajattelen myös oman lähiympäristön arvostamista ja sen voimavarojen käyttämistä. Paikallisuus voi tuoda mieleen myös luotettavuuden – lähellä tuotettu on lähes poikkeuksetta ympäristöystävällisempää, eettisempää ja kaikin puolin luotettavampaa, kuin kaukaa tuotu ja kaukana tuotettu.
Mutta ennen kaikkea paikallisuus tuo ainakin omaan mieleeni arvostuksen omaa lähiympäristöä kohtaan. Globaalin markkinatalouden maailmassa on mahdollisuuksia useita ja ei ole mitenkään kirkkaasti selvää valita vihanneshyllyllä suomalaisen, lähituottajan, perunaa – kun vieressä olisi kymmenisen senttiä halvempi pottukilo rahdattuna meren takaa. Silti usein valitsemme suomalaisen, paikallisen. Se, jos joku on arvovalinta, sillä paikallisuus ja lähiruoka sopivat yhteen, kuin nyrkki silmään, aurinko juhannukseen tai järkivihreys Keskustaan.
Paikallisuudesta ja lähellä tuotetuista hyödykkeistä on myös syytä olla aidosti ylpeä ja suosia oikeasti parempaa – paikallista. Toisaalta on olennaista kysyä, että miten voisimme esimerkiksi julkisissa hankinnoissamme painottaa enemmän paikallisuutta? Miten saisimme muutettua ajatuksiamme aina pitämään parempana paikallista?
Keskustalaisissa periaatteissa paikallisuus on aina ollut avainsana ja oikeastaan yksi niistä tärkeistä teemoista, minkä varaan politiikkaa teemme. Keskusta tekee työtä sen puolesta, että lähipalvelut ja hyvät elämisen edellytykset säilyvät ympäri Suomen – se, jos joku osoittaa kunnioitusta paikallisuutta kohtaan. Terveyskeskusten, virastojen ja muiden palvelujen pitäminen ihmisiä lähellä, postinumerosta riippumatta, suosii paikallisuutta ja luotettavuutta – jotta kaikilla olisi edellytykset elää ja turvautua lähipalveluihin kaikissa elämänvaiheissaan.
Voidaanhan paikallisuudesta vetää viiva myös suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Me Keskustassa kunnioitamme isänmaatamme, ymmärrämme erilaisia lähtökohtia ja kulttuureja. Vaikka usein koko Suomi käsitetään yhtenä isona kulttuurikimpaleena, on selvää, että kulttuurit eriävät etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Ainakin itse olen saanut päästä nauttimaan paikalliskulttuurin arvostuksesta ja sen levittämisestä – saanut ystäviä eri paikoista ja saanut kuulla erilaisesta elämästä – saanut oppia ymmärtämään ja arvostamaan.
Olenhan minäkin ensimmäisessä liittokokouksessani esitellyt itseni Huittisten Hulluna Miehenä ja usein puheissani mainitsen kotipaikkani ehkä useammin, kuin pitäisi. Sitäpä ehkä on paikallisuus.
Keskustalaisessa aatteessa paikallisuus on aina ollut avainsana.
Joonas Immonen
Periaateohjelmatyöryhmän jäsen
