Jo pitkään on puhuttu siitä, miten seutukaupungit kärsivät asukkaiden vähenemisestä. Opiskelijat ja työikäinen väestö muuttavat mahdollisuuksien perässä isompiin kaupunkeihin, syntyvyyslukemat ovat ennätysmatalalla ja väestö vanhenee kovaa kyytiä. Vuosien 2013–2020 aikana vain kahdeksan seutukaupunkia oli muuttovoittoisia, loput 49 muuttotappiollisia. Aloin pohtimaan tätä asiaa hieman tarkemmin, ja ihmettelin ääneen: miksi näin on?
Seutukaupungissa asumisen etuja on monia. Ne ovat usein turvallisempia, tilavampia, luonnonläheisempiä ja viihtyisämpiä verrattuna kiireisiin ja paikoin turvattomiin maakuntakeskuksiin. Työ- ja opiskelumahdollisuudet ovat suhteellisen lyhyen matkan päässä, eikä peruspalveluidenkaan takia tarvitse lähteä kauas. Varsinkin jos on mahdollisuus tehdä etänä töitä osan ajasta.
Mielestäni ei ole ihmisten etu, että heidät ajetaan hallinnollisin keinoin asumaan kaupunkien ydinkeskustoissa, joissa vuokrien ja asuntojen hinnat hipovat jo tornitalojen tavoin pilviä. Suomessa riittää kyllä tilaa, joten on perin kummallista olla käyttämättä sitä eduksemme.
Seutukaupunkien olisikin tärkeää tuoda näkyvästi esille omia vetovoimatekijöitään ja edistää niitä mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi nuorten ottaminen näkyvästi mukaan päätöksentekoon vaikuttaisi positiivisesti siihen, miten elinvoimaisena seutukaupungit näyttäytyvät nuoremmille ikäluokille.
Veeti Hautala
Keski-Pohjanmaan Keskustanuorten
hallituksen jäsen
