Uusissa ravitsemussuosituksissa painotetaan terveellisyyden lisäksi ekologista kestävyyttä, mikä on kiistatta tärkeä näkökulma. Mutta samalla herää kysymys: miksi kestävyys rajataan vain ilmasto- ja ympäristöpoliittiseen tarkasteluun?
Kestävyys on moniulotteinen käsite, jota voidaan käsitellä ekologisuuden lisäksi myös esimerkiksi, sosiaalisesta ja taloudellisesta ulottuvuudesta. Jättäessään huomioimatta muita mittareita, nämä suositukset asettavat itsensä kestävyyden vääristyneeksi edustajaksi.
Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ruokapöydässä
Onko suositusten mukaiseen ruokavalioon varaa kaikilla suomalaisilla? Onko tarvittavia elintarvikkeita tarjolla tai pystytäänkö niitä tuottamaan kaikkialla? Entä, miten suositukset vaikuttavat kansantalouteen, paikallistalouksiin, alueelliseen elintarviketuotantoon, kotitalouksiin tai maatalousyrittäjiin ja työpaikkoihin elintarviketeollisuudessa? Nämä kysymykset ovat ratkaisevia, jos haluamme varmistaa, että suositukset todella palvelevat koko yhteiskuntaa.
Miten eteenpäin?
Ravitsemussuositukset olisi voitu rakentaa tavalla, joka huomioi kestävyyden kokonaisvaltaisesti. Toinen vaihtoehto olisi ollut pitäytyä vain ravinnon terveysvaikutuksissa ja jättää kestävyystarkastelut poliittiselle päätöksenteolle, joka voi paremmin tasapainottaa eri intressit.
On välttämätöntä, että keskustelu näistä suosituksista laajenee koskemaan myös niitä vaikutuksia, joita ei voi mitata pelkällä hiilijalanjäljellä. Vain näin voimme rakentaa reilua ja kestävää tulevaisuutta kaikille suomalaisille – niin ruokapöydissä kuin niiden taustalla olevissa elinkeinoissa.
Hannu Laturi
Keskustanuorten Etelä-Pohjanmaan piirin hallituksen varapuheenjohtaja
