Nyt on taas aika valmistuvien ja valkolakkien. On juhlaa ja onnea, niinkuin pitääkin, sillä valmistumista pitää juhlia. Se on valtava saavutus, joka on vaatinut työtä. Elämä ja tulevaisuuden suunnat avautuvat ja pohditaan, mitä sitä isona tekisi. Itse olin tämän saman pohdinnan edessä jo yläasteella. Mietin, mikä olisi se oma polkuni?
Olen ollut aina luonteeltani käsillä tekijä. Koulussa tietyt lukuaineet tuottivat haastetta, mutta päätin peruskoulun hyvin arvosanoin. Jo ala-asteella haave sairaanhoitajan työstä alkoi herätä ja kiinnostus hoitoalaa kohtaan kasvoi entisestään yläasteella. Äiti on toiminut minulle esikuvana ja varmasti jo pikkutyttönä äitin vanhassa sairaanhoitajan mekossa tehdyt ”hoitotoimenpiteet” leikkilääkärisetillä niin perheen kissalle kuin pehmoleluillekin antoivat kipinää pienestä alkaen hoiva-alaan. Niinpä päätin, että minusta tulee ensin lähihoitaja ja sen jälkeen pyrin sairaanhoitajaksi.
Muistan kuitenkin ikuisesti erään aikuisen sanat yläasteella: ”Et sinä pääse lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Sinun pitää mennä lukioon.” Itseäni ei lukio kiinnostanut, sillä ajattelin, että tekijäihmisenä ammattikoulutus olisi itselleni mielekkäämpää ja pääsisin toimimaan siinä ammatissa mistä olen haaveillut. Onneksi vanhempamme ovat aina kannustaneet minua ja siskoani valitsemaan itsellemme mieluisat opintojen polut ja tässäkin tapauksessa äiti kumosi saman tien nuo minulle lausutut sanat siitä, ettei lähihoitajasta pääsisi suoraan ilman lukiota sairaanhoitajaksi. Päin vastoin näin on moni toiminutkin. Päätin silloin astua juuri tälle haluamalleni polulle, enkä ole katunut lainkaan. 2,5 vuotta lähihoitajaopintoja ja siitä seuraavana syksynä lähihoitajan todistuksella suoraan opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja viime jouluna valmistuminen sairaanhoitajaksi. Tämä on ollut juuri sellainen polku minkä halusin sekä sain ja olen tästä polusta valtavan kiitollinen.
Opiskelu on tuonut mukanaan paljon muutakin kuin arvokasta oppia työelämään. Se on antanut itsevarmuutta, ihania elämän mittaisia ystäviä ja ylpeyttä omasta osaamisesta. Valmistuminen on kuitenkin vasta alku. Se on alku työelämään ja tulevaisuuteen. Kukaan ei ole koskaan täysin valmis vaan elämä tuo oppia tullessaan.
Haluankin sanoa sinulle, joka valmistut että astu rohkeasti sille omalle polullesi. Älä lannistu toisten puheista vaan mene rohkeasti juuri sinne minne oma tiesi johtaa.
Hanna Laitila
Etelä-Pohjanmaan Keskustanuorten hallituksen jäsen
