Elämme tällä hetkellä Suomessa ja koko Euroopassa harvinaisen epävarmoja aikoja. Itäraja on kiinni ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Naapurivaltio Venäjän toiminta itärajan takana aiheuttaa syystäkin huolta kansalaisissa. Venäjän pian kaksi vuotta sitten, 24.2.2022 aloittama laiton hyökkäyssota Ukrainassa on jo sinällään jyrkästi tuomittavaa, mutta kenties itänaapurin provokaatio on konkretisoitunut Suomen kansalaisille vielä karummin, kun Venäjä aloitti hybridioperaationsa Suomen itärajalla loppuvuodesta 2023.
On aika pysähtyä miettimään, kuinka pystymme parhaalla mahdollisella tavalla varautumaan epävarmaan maailmantilanteeseen. Venäjän kaupan loppuminen on aiheuttanut itäisessä Suomessa toimiville yrityksille suuria taloudellisia haasteita. Suurimpia kärsijöitä ovat muun muassa matkailuyritykset. Kun tähän yhdistetään alueen väestörakenne, joka on muuta Suomea iäkkäämpi, herää huoli Itäsuomen elinvoimaisuudesta.
Samaan aikaan kun eteläinen Suomi jatkaa kasvuaan, itäisen Suomen elinvoima hiipuu. Tämä ei ole yhdenkään Suomalaisen etu. Ennen kaikkea kyse on Suomen kokonaisturvallisuudesta. Itäinen Suomi tarvitsee tukea valtiolta, jotta yritykset voivat kehittyä ja pitää huolta koko alueen elinvoimaisuudesta. Samaan hengenvetoon on todettava, että valtion taloudellinen tilanne on tällä hetkellä äärimmäisen huolestuttava. Istuvan hallituksen toimesta rahaa ollaan kuitenkin miljardi tolkulla syytämässä esimerkiksi Turun tunnin juna -hankkeeseen, joka lienee Suomen historian älyttömimpiä rakennusprojekteja. Kyse on arvovalinnoista, halutaanko pitää kiinni koko Suomen elinvoimasta.
Kaikkein keskeisintä on pitää huolta omasta puolustuskyvystä. Onneksi puolustusmäärärahoja ollaan kasvattamassa nykyisenkin hallituksen toimesta. Vaikka olemmekin nykyään puolustusliitto Naton turvatakuiden piirissä, oman puolustuskyvyn ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Samaan aikaan on todettava, että onneksi Suomalaisten maanpuolustustahto on kokonaisuutena hyvällä tasolla.
Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta oleellista on hyvän puolustuskyvyn ja koko Suomen elinvoiman lisäksi pitää huolta huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Olimme liian kauan riippuvaisia Venäläisestä energiasta. Ennen Venäjän käynnistämää hyökkäyssotaa Ukrainassa noin kolmannes Suomessa käytetystä energiasta oli peräisin Venäjältä. Muutamassa kuukaudessa tuo osuus saatiin painettua liki nollaan, vaikka aiemmin sen ei tietyillä tahoilla uskottu olevan edes mahdollista.
On ensiarvoisen tärkeää, että sähkön -ja lämmöntuotannossa Suomessa ollaan mahdollisimman pitkälti omavaraisia. Näin emme kriisitilanteissa ole niin riippuvaisia muiden valtioiden tuotannosta. Suomen maapinta-alasta yli 75% on metsää, joten Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin valtio. Tämän yli 20 miljoonan hehtaarin ”vihreän kullan” mahdollisuuksia täytyy jatkossa hyödyntää monipuolisemmin omavaraisessa energian tuotannossa. Myös turpeen, eli ”mustan kullan” täytyy pysyä keinovalikoimassa, jo puhtaasti huoltovarmuussyistä.
Omavarainen ruoan tuotanto on kansamme elinehto. Ruoka on yksi ihmisen elämän perusedellytyksistä, ja sen tuotanto täytyy kyetä turvaamaan mahdollisimman pitkälti oman maamme rajojen sisäpuolella. Näin ollen pystytään turvaamaan kansalaisten perustarpeita epävarmoinakin aikoina. Huoltovarmuuden lisäksi kyse on myös siitä, että monessa maassa josta meille ruokaa tuodaan, tuotanto on kestämättömällä pohjalla niin eläinten hyvinvoinnin kuin ympäristönkin näkökulmasta. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja siitä meidän on syytä olla ylpeitä!
Touko Tuomainen
Keski-Pohjanmaan Keskustanuorten puheenjohtaja
