Viime aikoina olen miettinyt erityisen paljon poliittisen ilmapiirin tilaa. Suomessa poliittinen tilanne ei ole helppo, eivätkä päätöksentekijät pääse helpolla. Keskusteluilmapiiri on kiristynyt, usein jopa naisvihamielinen. Ilmiö tulee esiin etenkin sosiaalisen median eri viestintäkanavissa, joissa ääripäiden mielipiteet kuplautuvat erilleen yllättävän helposti.
Viimeisen puolen vuoden aikana julkisuuteen on tullut useita eri tapahtumia, joissa kohteena on ollut naispoliitikko. Viimeisimpinä Suomen entisen pääministerin Sanna Marinin (sd.) kohtaama vainoaminen, tätä ennen kansanedustaja Krista Kiurun (sd.) kokema (sattumanvarainen) väkivalta keskellä kirkasta päivää. Myös kansanedustaja Alviina Alametsä (vihr.) ja europarlamentaarikko Katri Kulmuni (kesk.) ovat lähiaikoina tuoneet avoimesti esille kohtaamaansa häirintää. Teema tuntuu läpileikkaavan politiikassa mukana olevia naisia, puolueesta riippumatta.
Niin ikään viime syksynä julkaistu, Nytkis ry:n miesten asennetutkimus herätti valtavaa julkista keskustelua. Tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35 vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan pukeutumisellaan, käytöksellään tai ulkonäöllään. Etenkin nuoren naisen näkökulmasta kyseiset tapahtumat sekä tutkimus vetää hyvin hiljaiseksi. Kukaan ei ansaitse väkivaltaa missään tilanteessa. On asiallista kysyä, miksi meidän nuoret miehet voi näin huonosti? Miksi naisvihamielinen ympäristö on lisääntynyt?
Tänä keväänä käydään kunta- ja aluevaalit. Poliittiset puolueet haluavat riveihinsä mukaan mahdollisimman monipuolisesti ihmisiä, esimerkiksi sukupuolesta ja iästä riippumatta. Viimeaikaisten tapahtumien valossa olen huolissani siitä, että ne voivat todella rajoittaa nuoren naisen halukkuutta lähteä ehdolle vaaleissa. Omien kasvojensa antaminen poliittisen puolueen listalle ei ole pieni teko, vaan vaatii valtavaa rohkeutta ja palavaa halua muuttaa asioita. Valitettavasti, politiikan varjopuolet voivat seurata naisia perässä hyvinkin pian. Kyse on tasa-arvosta ja mahdollisuudesta osallistua yhteiseen päätöksentekoon.
Uskon, että asenteita voi muuttaa ja miesten pahoinvointiin on mahdollista puuttua. Ongelma pitää ensin myöntää ja sen hoitamiseen on oltava resursseja. Kaiken pohjalla on kattava demokratiakasvatus, johon tulisi jatkossa osallistaa nuoria entistäkin enemmän. Yhteinen päätöksenteko tarvitsee päättäjiä eri lähtökohdista.
Ei syrjäytetä naisia pois päätöksenteosta väkivallan tai häirinnän pelon vuoksi, sillä laaja osallisuus on yksi demokratian kulmakivistä.
Kristiina Oinonen
Pohjois-Karjalan Keskustanuorten piirihallituksen jäsen
