Mielipide: Mitä jos elämä ei olekaan ruiskukilla tanssimista?

perjantai 29.09.2023

Varsinais-Suomen Keskustanuorten piirihallituksen jäsen Lauri Salon mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 29.9.2023

Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Julia Siimento ihmetteli mielipidekirjoituksessaan ”Korkeakouluopiskelijat eivät ole sorrettu ihmisryhmä, vaan tulevaisuuden hyväosaisia” (TS, 22.9.2023) laukalle lähtenyttä puhetta siitä, kuinka hallitus rankaisee opiskelijoita kohtuuttomasti.

Kirjoituksessa paistaa selittelyn maku. Tosiasia on, että kokoomus jälleen kerran petti ison kasan opiskelijoille kohdistettuja vaalilupauksia. Mustaa ei saa valkoiseksi sanahelinällä, kun todelliset teot puuttuvat. Moni kokoomusta äänestänyt opiskelija ja opiskelijoiden puolella oleva tuntee varmasti olonsa petetyksi, eikä syyttä. 

Opiskelijat on hyvin moninainen joukko ja on täysin irvokasta väittää, että kaikille kokoomuslainen malli opiskella sopisi. Haluankin kysyä Siimennolta: mitä, jos elämä ei menekään kokoomuslaisen unelman mukaan? Entä jos eteen sattuu esteitä, joihin ei voi itse vaikuttaa?

Mielestäni on kohtuutonta, että opiskelijoilla on tällöin niskassa useiden kymmenien tuhansien eurojen opintolainat. Ja niistä kuuluisista elinkaarituloista puhuttaessa haluan muistuttaa, että kaikista koulutuslinjoista ei valmistuta hyväpalkkaisiin töihin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan, sairaanhoitajan tai kirjastonhoitajan palkalla ei vielä kroisokseksi ruveta. 

Eikä siinä paljoa elinkaaritulot lohduta, kun valmistumisen jälkeen alat maksamaan opintolainaa korkoineen takaisin, ja esimerkiksi perheen perustaminen sekä oman asunnon hankkiminen alkaa olla ajankohtaista. Pankissa jo kertyneellä velalla harvoin on positiivista vaikutusta tai velalla harvoin pystyy takaamaan uutta velkaa.

Tiedämme, että opiskelijat ovat entistä uupuneempia ja mielenterveyden haasteet ovat yhä useammalle arkipäivää. On vaikea uskoa, että entistä kovemmat paineet tutkinnon suorittamisesta ja oikean alan valinnasta sekä kulueräksi leimaaminen ovat omiaan nopeuttamaan valmistumista, saati helpottamaan opiskelijoiden ahdinkoa.

Valtiontalouden tila on hälyttävä, ja sitä tosiasiaa ei kieltämällä pääse karkuun. On siis selvää, että sopeutustoimia pitää tehdä. On kuitenkin arvovalinta, miten sopeutusta tehdään. Kun velkaa otetaan ensi vuonna 11,5 miljardia niin viesti siitä, että opiskelijoilta on ”pakko leikata” ei erityisemmin vakuuta. Erityisesti, kun samaan aikaan päätetään törsätä III-kaljan veroaleen ja Turun puolentoista tunnin junaan. 

Epäsuhtaa lisää entisestään se, että monet muut säilyvät leikkauksilta. Leikkaukset olisi helpompi hyväksyä, jos ne kohdistuisivat tasaisesti kaikkiin yhteiskunnan ryhmiin. Nyt leikkauksilta säästyvät muun muassa eläkeläiset ja kaikkein parhaimmassa asemassa olevat yhteiskuntamme jäsenet, joille hallitus päättää antaa veronkevennyksiä. 

Ei siis ihme, että moni opiskelija ei pala halusta ”osallistua valtion talouden tasapainottamistalkoisiin”, ja kokee tilanteen epäoikeudenmukaisena.

Ja vielä lopuksi: ei ne opiskelijat voi joka päivä bilettää, enkä ainakaan minä kannusta ketään sitä koittamaan. 

Lauri Salo
Varsinais-Suomen Keskustanuorten piirihallituksen jäsen, Turun Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja