Hallituksen viimeaikaisen politiikan kohteena ovat olleet erityisesti pienituloiset nuoret. Suuria leikkauksia on tehty esimerkiksi opiskelijoiden asumistukiin, ja samalla esimerkiksi lääkkeiden ja ruoan arvonlisäveroa on nostettu. Nuorten hätää ei tunnuta huomaavan, ja ainoat saadut vastaukset hätähuutoihin ovat “menkää töihin” ja “koittakaa jaksaa”. Paljon puhutaan, että nuoria ei kiinnosta politiikka, mutta olisiko sittenkin niin, että politiikassa ei olla kiinnostuneita nuorista?
Nuorten vähäisestä kiinnostuksesta politiikkaan on puhuttu jo 1990-luvun alusta alkaen. Aiheesta on kirjoitettu niin Ylellä, Turun Sanomissa, Iltalehdessä, MTV:llä ja Helsingin Sanomissa. Havaittavissa on samaa vaikutelmaa kuin siinä, kun sanotaan, että nuoriso on pilalla. Tosiasiassa jokainen sukupolvi kokeilee rajojansa ja seuraa ajankohtaisia trendejä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että politiikka ei trendaa nuorten keskuudessa.
Eikä ihmekään, ettei trendaa. Nuoria koskevia päätöksiä tehdään kuulematta nuoria. Lisäksi politiikan profiili tuntuu jämähtäneen viime vuosikymmenille, eikä politiikka tavoita nuoria enää samalla tavalla. Vaikka jokaisella puolueella on nykyään käyttäjätili lähes jokaisella sosiaalisen median alustalla, ei sisältö kuitenkaan päädy nuorten luokse. Syitä lienee monia: joko sisältö ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tai sitten se ei nouse tarpeeksi esiin.
Sen sijaan, että nuoret liittyisivät puoleisiin, yhä useammat nuoret vaikuttavat valitsevan jonkun aktivismin muodon. Nuoret tuntuvat haluavan vaikuttaa vain yhteen tai kahteen itselleen tärkeään asiaan, esimerkiksi ilmastonmuutokseen, tasa-arvoon ja kansainvälisiin asioihin. On hienoa, että nuoret ovat löytäneet oman tavan vaikuttaa, mutta sen myötä perinteisen politiikan tekeminen nuorten keskuudessa on vähentynyt. Herääkin kysymys siitä, ovatko puolueiden linjat tarpeeksi selkeitä ja ymmärrettäviä?
Puolueiden tyhjät lupaukset, monimutkaiset linjaukset ja takinkäännöt kaikessa yksinkertaisuudessaan eivät vetoa nuoriin. Myös yhteen puolueeseen sitoutuminen voi tuntua haastavalta, sillä puolueiden kannat muuttuvat nopeasti ja puolueen kaikkien arvojen ei ehkä koeta sopivan itselle. Nuoret eivät myöskään halua välttämättä olla julkisesti esillä muiden arvosteltavana. Politiikan polarisaatio eli kahtiajakautuminen osaltaan myös varmasti vaikuttaa nuorten poliittiseen kiinnostukseen. Syitä nuorten poliittisen kiinnostuksen vähenemiseen on varmasti useita ja me jo politiikassa olevat voisimme tulevaisuudessa pyrkiä tekemään politiikasta helpommin lähestyttävää ja selkeämpää.
