Ajankohtaista tilannetta tarkasteltaessa sukupuolten näkökulmasta koronakriisi muuttuu mielenkiintoiseksi. Kohteleeko koronakriisi kaikkia tasa-arvoisesti? Kuten arvata saattaa niin eihän se kohtele. Koronakriisin lomautusten ja irtisanomisten giljotiini on käynyt tiuhaan erityisesti majoitus- ja matkailualoilla sekä ravintola- ja palvelualoilla. Juurikin niissä naisvaltaisilla aloilla. Miesvaltaisten teollisuudenalojen vielä odottaessa vuoroaan.
Ketkä siellä terveydenhuollon puolella sitten kriisiä ihan konkreettisesti hoitaa? No naisethan siellä. Lukemattomat lähi-, sairaan- ja terveydenhoitajat riskeeraavat oman ja läheistensä terveyden vain käymällä töissä. Puhumattakaan siitä ketkä kärsivät eniten suojavarusteiden saatavuus- ja sopimattomuusongelmista.
Tilastollinen fakta on se, että jo normaalioloissa naiset hoitavat enemmän lapsia ja ikääntyneitä läheisiään. Päiväkotien ja koulujen ollessa suljettuja, keiden luulette kantaneen suurempaa vastuuta lasten kotitehtävien valvomisesta ja ruuan laittamisesta? Ketkä huolehtivat isovanhemmille kauppa- ja apteekkiostokset? Tilastollisesti todennäköisemmin naiset. Unohtamatta naisvaltaisen alan eli opetusalan opettajien työtaakan yhtäkkistä lisääntymistä opetusmenetelmien sekä -suunnitelmien muutosten vuoksi. Tarvitseeko edes mainita mitä tapahtuu karanteenissa suljettujen ovien takana? Karu fakta on se, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan kärsijöistä 76% (2018) on naisia.
Tätä tarkasteltaessa, jos otetaan huomioon naisten jo ennalta huonompi työmarkkina-asema, pienemmät palkat sekä arjen askareiden epätasa-arvoinen jakautuminen, tilanne näyttää aika kehnolta. Voisiko siis olla, että tulevia talouden sopeutustoimia voisi toteuttaa niin, että ne ei osuisi noihin koronakriisin sankareihin eli terveyskeskusten ja sairaaloiden työntekijöihin? Voisiko suuret rakenteelliset uudistukset lisätä isien hoivavastuuta ja edistää naisten työllisyyttä? Voisiko infrapaketeissa teiden suurentamisen sijaan panostaa valokuituverkon kattavuuteen ja näin edistää muun muassa naisten etätyömahdollisuuksia? Voisiko tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen panostaessa, muistaa, että 93% (2018) kasvuyritysten rahoituksesta löytää tiensä miesten perustamille yrityksille? Voisihan sitä, mutta ensin täytyy huomata ja tunnustaa, että kriisi kohtelee sukupuolia epätasa-arvoisesti.
Pohjois-Karjalan Keskustanuoret
