Kevät on koittanut ja sitä mukaa myös jokavuotiset korkeakoulujen opiskelijavalinnat lähestyvät. Jännitys kasvaa mitä lähemmäs kesää mennään. Vaikka korkeakoulujen aloituspaikkoja on viime vuosina lisätty, on kilpailu edelleen kovaa. Yhteishaku päättyi maaliskuun lopussa, jonka jälkeen alkoi jännitys todistusvalintojen tuloksista. Jos ylioppilaskirjoituksista suoriutuu erinomaisesti, on mahdollista päästä haluamaansa opiskelupaikkaan ilman pääsykokeita. Siitä huolimatta lähes jokainen yhteishakuihin osallistuva lukee pääsykokeisiin, sillä tulokset todistusvalinnoista tulee viime tipassa ja harva uskaltaa jättäytyä ylioppilaskirjoitusten menestyksen varaan. Valtaosan opiskelupaikkaa toivovan nuoren kevät menee siis päntätessä pääsykokeisiin.
Pääsykokeita ja ylioppilaskirjoitusten arvosanoja jännittäessä mielessä pyörii yhä useammin myös kysymys siitä, onko toivottu opiskelupaikka varmasti se, mitä haluaa tehdä. Ensikertalaisuuskiintiö nostaa painetta osua ensimmäisellä kerralla oikeaan, koska opiskelualaa vaihtaessa ei ylimääräisiä pisteitä enää heru. Toiset saattavat tästä syystä jättää opiskelupaikan vastaanottamatta, ellei ole aivan varma, että ala on oikea. Mutta mistä sitä tietää, mikä on itselle oikea ala?
Omat korkeakouluopintoni alkoi heti lukion jälkeen haluamallani alalla. Valmistuin sairaanhoitajaksi tavoiteajassa. Opintojen aikana löysin hoitotieteen ja halusin jatkaa opintoja yliopistossa. Siellä kuulin mitä mielenkiintoisemmista koulutusaloista ja työmahdollisuuksista ja aloin epäillä itseäni. Olin tähän asti kulkenut suoraa putkea työelämään ja nyt en tiennyt, mitä haluan. Vaihtoehtoja on niin paljon, mitä jos teinkin väärän valinnan? Voinko enää muuttaa mieltäni, kun ensikertalaisuuskiintiö on mennyt ja lukiossa opittu unohtunut?
Nuorena tehdyt valinnat vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Lohdullista kuitenkin on, että aina voi muuttaa mieltään. Vaikka olin nuorena varma, mitä haluan tehdä isona, olen vuosien varrella muuttanut mieltäni useaan otteeseen. Ja hyvä niin. Yliopisto-opinnot venyivät, kun mietin ja kokeilin monenlaista. Ilman noita epäilyksiä ja polulta harhautumisia en kuitenkaan olisi nyt tässä. Jos siis olet yksi todistusvalinnan tuloksia odottava tai pääsykokeisiin pänttäävä, ensimmäistä kertaa opiskelupaikkaa hakeva tai alanvaihtaja niin muista, haaveet voi toteuttaa myös mutkien kautta. Mieltään saa muuttaa. Välillä on hyvä kokeilla ja poiketa polulta, koska koskaan ei voi tietää, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitsee.
Johanna Fonsell
Varsinais-Suomen Keskustanuorten piirihallituksen jäsen
Varsinais-Suomen Keskustanuorten blogitekstejä kirjoittavat piirihallituksen jäsenet ja uusi blogikirjoitus julkaistaan torstaisin tai perjantaisin.
