Varma merkki lähestyvästä liittokokouksesta: eri osastot ja piirit esittävät ehdokkaita liiton johtotehtäviin. Onkin taas se aika vuodesta – järjestödemokratian festariviikonloppu, Keskustanuorten liittokokous.
Oma kotijoukkueeni, Varsinais-Suomen Keskustanuoret, on jo lähes perinteen omaisesti esittänyt aloitteita, joilla pyritään kehittämään Keskustanuorten järjestödemokratian toimivuutta sekä liiton toimintaa. Tällä kertaa Varsinais-Suomen Keskustanuoret ovat pureutuneet henkilövalintoihin. Varsinais-Suomen Keskustanuoret esittää liittokokoukselle, että liiton sisäisten henkilövalintojen vaalikampanjoissa siirrytään aineettomiin vaalikampanjoihin. Liiton omasta toiminnasta halutaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää vielä enemmissä määrin.
Henkilövalintoihin liittyy aina suuria tunteita, ja siksi ehdokkaiden kampanjoihin puuttuminen kuulostaa aluksi brutaalilta. Samalla on kuitenkin muistettava, että ideaalisti henkilövalinnoissa on kyse linjasta sekä lisäarvosta järjestölle: minkälaiseen suuntaan haluan Keskustanuoria viedä? Minkälaista lisäarvoa pystyn tuomaan järjestön toiminnalle?
Onkin syytä pysähtyä pohtimaan vaalikampanjoiden rakentumista. Hieman jopa filosofisesti ja karrikoiden voi kysyä, onko vaalikampanjassa tarkoituksena jakaa kertakäyttötuotteita vai viestittää poliittista sanomaa?
Keskustanuorten liittokokouksessa vaaleja käydään vuosittain. Itselleni on syntynyt kuva, että ehdokkaiden kampanjatuotteista on tullut itseisarvo kampanjoissa. Ehdokkaat näyttävät keskittyvän ennemmin kampanjatuotteiden suunnitteluun kuin vaihtoehtojen sekä näkemysten esittämiseen liiton poliittisesta linjasta tai järjestötoiminnan kehittämisestä. Ilmiöstä syntyy pahimmillaan järjestölle myös ongelma – kohtuullisestakin kampanjatuotevarustelusta saattaa muotoutua kierre, jossa seuraavien ehdokkaiden on kyettävä kehittämään yhä innovatiivisempia kampanjatuotteita. Varjopuolena on, että kynnys lähteä tavoittelemaan liiton luottamustehtäviä kasvaa.
Järjestödemokratian yhtenä kulmakivenä ovat järjestön sisäiset vaalit. On olennaista, että ehdolla on mahdollisimman runsas ja moninainen joukko – se on elävän, kiinnostavan ja toimintakykyisen järjestön merkki. Samalla on huolehdittava siitä, että jokaisella on aidosti yhdenvertainen mahdollisuus asettua ehdolle: ideaalissa kampanjassa merkityksellistä ei ole käytettävissä olevat taloudelliset resurssit, vaan ehdokkaan osaaminen sekä näkemykset.
Keskustanuorten on omassa toiminnassaan elettävä ajassa, mutta samalla järjestön voima piilee kyvyssä katsoa tulevaan huomattavan rohkeasti. On vähintään elettävä niin kuin haluaisi elettävän – poliittisten tavoitteiden täytyy näkyä myös liiton omassa arjessa.
Keskustanuorten yksi neljästä arvosta on kestävä kehitys. Aineelliset vaalikampanjat ovat osaltaan ristiriidassa edellä mainitun arvon kanssa. On syytä muistaa, että ehdokkaiden kampanjatuotteilla osaltaan tuetaan epätervettä kertakäyttökulttuuria sekä synnytetään jätettä. Huomattavaa on myös, että monen kampanjatuotteen kotimaisuutta ei pystytä takaamaan.
Keskustanuoret ovat historian aikana pystyneet toimimaan edelläkävijöinä. Aineellisten kampanjatuotteiden kieltämistä ei kannata demonisoida, vaan on etsittävä rohkeasti uusia tapoja kehittää ehdokkaiden kampanjoita sekä tarjota ehdokkaille mahdollisuuksia sekä alustoja poliittiselle ja järjestölliselle keskustelulle ennen vaaleja.
Aineellisten vaalikampanjoiden aika on tulossa päätökseen. Esimerkin voimalla on mahdollista uudistaa käytäntöjä myöhemmässä vaiheessa myös laajemmin puolueessa sekä jopa valtakunnallisissa vaaleissa. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä olemme ymmärtäneet, että valtakunnallisiakin vaaleja on mahdollista rakentaa kestävästi samalla demokratiaa varjellen.
Järjestödemokratia tarvitsee puolustajaansa, mutta senkin on kyettävä uudistumaan ajassa. Toivottavasti Keskustanuorten liittokokous uskaltaa ottaa askeleen tulevaan.
Arttu Laaksonen
Varsinais-Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtaja
