Ja niin koittaa ensimmäinen itsenäisyyspäiväni asevelvollisena. Mutta mitä se oikein tarkoittaa?
Olen huomannut, että vapaaehtoiseen palvelukseen lähteviltä naisilta kysytään usein heidän valmiuttaan toimia tositilanteessa. Että oletko nyt miettinyt, että se ei ole mikään vuoden partioleiri vaan sotilaskoulutus, jolle voi periaatteessa tulla käyttöä. Voisin melkein väittää, että nimenomaan naiset joutuvat pohtimaan näitä kysymyksiä, kun he varta vasten palvelukseen hakeutuvat ja tekevät töitä asian eteen.
Itselläni on palvelusta jäljellä kymmenen päivää. Mukaan on tarttunut kuluneen vajaan vuoden aikana rakkaita ystäviä, uusia taitoja, upeita kokemuksia ja oppia itsestä. Myös paljon odottamista, vilua, nälkää, raskaita taakkoja, taistelukoulutusta, konflikteja, itsensä haastamista ja oppitunteja tappioiden kohtaamisesta. Olen tietoinen asemastani reservissä, ja olen valmis täyttämään velvollisuuteni.
Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miten toimii tositilanteessa, ennen kuin siihen joutuu. Minulla on silti vahva usko siihen, että pääsen hyödyntämään taitojani vain siviilissä, vaikka viime aikoina olemmekin saaneet muistutuksen siitä, ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys. Kuten se ei ollut meillekään silloin, kun koko kansamme joutui sen puolesta taistelemaan.
Liitän tähän loppuun Matti Anttosen sanat, jotka olen myös kiinnittänyt jääkaappini oveen: ”Suomen asiaa on hienoa viedä eteenpäin. Suomi on tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta, jonka arvoja on helppo puolustaa”. Aion viettää tulevatkin itsenäisyyspäivät juhlien kaunista kotimaatamme ja kiittäen niitä, jotka ovat sen olemassaolon ja vaurauden takana. Vuoden muina päivinä haluan tehdä töitä sen eteen, että maamme on kaikille tasa-arvoinen ja kaikki voivat täällä hyvin.
Hyvää itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle!
Anniina Lehmus
Varsinais-Suomen Keskustanuorten piirihallituksen jäsen
